Finding solutions and searching for the element – Interview with Maarit Korhonen

Maarit has a 30 year history in teaching in grades 1-6 in Turku, Espoo and Helsinki. A while back she got fed up with how everything was organised, so she started to change things. In her class the students don’t sit in front of school desks, but on couches, rocking chairs and where ever they learn best. She has written three pamphlets (in Finnish) about her experiences and thoughts and is one delightfully outspoken person I am delighted to know. Her first pamphlet was called (a rough translation) Fault of the school? And it looks at the then current state of the school in those first years, where the class is comprised of everyone of that age, from those highly talented to those with severe learning disabilities, where a teacher raises not only the kids but sometimes the parents as well. It is a monologue in the topic of how everyone survives and whether everything that is wrong is due to the school. Her next pamphlet was called Wake-up School, which discusses the reasons why school is a relic of times gone by and what should be done about it. Her third pamphlet is about when schools don’t get the student. It discusses how people learn in different ways, but school still expects them to be replicas of each other. It contains interviews with adults, who have experienced school as a nightmare and looks at what has become of then after they leave it.

maaritkorhonen-v-8617-nettikoko_srgb (2)

Maarit Korhonen. Image used with permission. Copyright Maarit Korhonen

This is a hugely inspiring interview for me and one I read when I look for solutions in school. For busy people a summary of the key points of the interview:

  • The learning environment has a major role in learning. It should be beautiful and inspiring.
  • It is the responsibility of the teacher to make sure the children learn. If they do not, it is the responsibility of the teacher to find out why and make changes.
  • Learning can be fun and this fun brings about persistence.
  • Personalise, if you can, but don’t ask for impossibilities of yourself.
  • A teacher’s job is to find how the child learns, to motivate, encourage and find the child’s strengths and help alleviate the weaknesses in the learning situation.
  • Home should take care of its responsibilities so schools could focus on theirs.
  • There are always solutions.

To read the interview in Finnish (original language) click here or scroll down.

Why did you start to change things in your class?

I got frustrated. I ended up so frustrated that I decided either to change things or change my profession. I made a few phone calls and realised that I actually could change things up. I started by changing the learning environment and the effect it had on the learning situation was immense. The timing was also fantastic. It was the spring of the fifth grade, when the students start to hit puberty. All of a sudden, due to my changing things up, they had a say in their learning environment. Their sense of self worth rose like crazy. They no longer had to sit in those little school desks, but could sit in an office chair and table. The timing was central. I think you either have to start from the very beginning with this, or add an element or two and change things up gradually, or change everything up when they are in the fifth or sixth grade. I tried to change it all at once for third graders once. They had been tightly sitting in their pulpits and all of a sudden they no longer needed to. They just danced and ran from the couch to the table and back again. I was in quite a tight spot for weeks, until the kids got used to the new situation and calmed down. The timing is essential.

How do you view the impact of the learning environment for learning?

It is crucial. No one has seemed to realise that the learning environment of a child should be beautiful. Nurseries and day-care centres manage it, but when they get to school it is very ugly. For 500 years we have sat our kids into grey pulpits in grey rooms with brown curtains. I once taught in a class where the windows were so high up that I could see out of them, but the kids could not. I would sometimes tell them that do you know that the weather is really lovely outside. When you take kids into someplace beautiful, they ooh and aah and say, teacher look. It doesn’t cost much to make it beautiful. The paint costs the same no matter the colour. You could change it into something else, or bring in a carpet with bright colours. Why can’t we make this happen in schools when day-care centres can do it? Same goes for the school yards. Some are just bare concrete. I visited a school in Sotkamo, where they had all the latest equipment, probably 15 different scaffolds to climb and do stuff and it was by a lake. The effect of that on learning and the student welfare is immense.

How do you think learning and teaching has changed within the last 10 years?

It should have changed to me no longer being the source of information and the focus of attention no longer being the teaching but the learning. This is the change we are now trying to accomplish in our new curriculum. But it depends so much on where you work. Where I teach now, the focus is on discipline and just taking care of the kids, like whether they have reflectors, or their check-up at the dentist, etc. for the most part. It has increased by a factor of 10 in the last 10 years. Three quarters cannot swim even though the public swimming pool is 500 meters away. What the home does not do falls onto the schools. It makes the work very hard and it was not why I decided to do this. It is a huge joy to actually teach every now and then.

How do you see this changing with the new curriculum?

It encourages the teacher to change things from just having a 45-minute lecture. I hope that it brings a slight feeling of shame that that is not the way of doing things. I try to activate the student. For instance, I am not the one that has to hold the mental arithmetic exercises. A student can come up in front of the class and do them. Same with words in English. I asked, who would hold the pop quiz on English words tomorrow. The students were amazed that they could actually choose the words. I took myself out of the equation completely. Why just keep them sitting when they could be participating? This is the point. To keep the student learning whether I am in the room or not. I just guide the process. The problem is that some teachers still think they are the sources of information. We are not.

What is the role of the teacher?

It is a kind of personal trainer. I encourage them. I try to find where they are strong and skilful and make them aware of it. It is my job to find out how the student learns and tell them that. Then it is my job to encourage and motivate them if they are not quite motivated and make sure they get motivated. It is a role of a personal trainer. I like that role better than just standing in front of them holding a 45 minute monologue. But it is a big job in areas where learning is not appreciated. I have taught in areas where the students are highly motivated, because the parents have instilled into them that it is important. There I could be called a teacher. Now I am in a completely different world where I have to work at it a whole lot more so they are actually motivated to study and learn and that they see it as important. There I should be called a life coach. I try to motivate them by telling them that they never know where they will end up and what they will need. I have shaken hands with the pope and attended a dinner with the princess of South Corea. And when they start to complain in the fourth grade that they are bad at English, I tell them that they cannot say that yet as they have just barely begun. At that point they have studied it for one year. They haven’t really begun yet, so I tell them that we can discuss it five years from then. They come to the conclusion that they are bad at something so very quickly.

Why do you think that is?

They have gotten bad grades. Someone at home might have said that no one in our family can do this, but most likely it is the bad grades. These are being left out of the new curriculum and that is a good thing. I have always loved to give grades, hold exams and give grades, but then I noticed the effect that has on their self-esteem. They were still smiling in the fourth grade, but no longer in the fifth, when they had realised that no matter what they did, they would still get a 6 (grades are 4-10). I have compared to adults having a test on their professional skills every three weeks. How long would I keep on trying if I consistently got a 6 on it? Then you listen to the stories people tell. They keep saying how bad they were in maths even in a rest home. Now the teachers are worried that the students won’t even make the little effort they previously did for the grade. There will be a generation that won’t do the work, as there is no grade at the end, but after them will come a generation who will realise that learning is not done because of the grades.

What do the words learning revolution mean for you?

It means that a student learns because they want to not because I tell them to. The revolution is where I no longer control the situation but it is intrinsic in the child. I just offer the alternatives and they choose what they are interested in. For instance: here are the Nordic countries. What are you interested in? Landscape, athletes, culture… you pick the one you are interested in and take it from there. That is the revolution.

What do you see as the threats and possibilities of this translation into the new system?

The difficulty is that one must think outside of the box. It is so easy to do things the same way as before. The threat is that when things don’t work out straight away, this casts a shadow on the new system and people want to return to the old one. During this time all the things that are wrong and difficult are thought to be due to the new curriculum, whether it is or not. In reality, you can take anything from the new curriculum or nothing, so it is pointless to blame it. The possibilities are endless. You can take the whole thing, change the learning environment, content, assessment, role of the teacher, everything, if you want. What we need is a place, where teachers could go and look how others have done what they are doing next, where they could see ideas for social studies in the fourth grade for instance. There is a group in Facebook called Alakoulun aarreaitta, but there needs to be a place where one could get ideas quite easily so every teacher would not need to reinvent the wheel.

Does the teacher have a stronger possibility to choose content in the new system?

I’d say that the teacher has probably always had that option, but now the time is right. People get why it is necessary and it has been stated more clearly in the curriculum. Now the teachers, who are interested in this opportunity, will take it.

What possibilities does a teacher have of personalising learning if they have 20-30 students in class?

I have stated that if you have 23 or more students then forget about it. You cannot perform miracles. If you have a big class then it simply has to be lecture based. You can try, but you cannot ask impossibilities of yourself. But I have 18 students now with 4 lessons dividing the class into two. I have several lessons a week with nine students. If I cannot personalise then, then I have to look in the mirror.

Can everybody learn?

Yes. 95% can learn. Then there is the rest, but then we are talking about learning disorders, for which there are other solutions. For most it is only a question of finding the way a student learns. And in the first years of school it is my, the teacher’s, responsibility to make sure they do learn. Sometimes the needed change can be quite small, like dividing the test up into a few smaller ones, or holding it orally instead of in writing and the change can be huge. A student, who has gotten fives can start to get nines and tens. This is what is shocking in this. In this example the only thing that changed was that I removed the name “exam” and divided up into a few smaller ones. S/he was just so afraid of exams.

How do you see the role of feelings in learning?

It is huge. If a student has had a bad morning, or has problems at home or is a child services client, if they have been fed or not, if the parents are drunk at home. It is the state that the students comes into school with, if they are ready to learn at all or not. I can see it in the morning. If someone yawns a lot, I can see that they will not learn anything today. Or if they are hungry because they have not eaten anything that morning. It is the same with me. If I’ve heard a really good story in teachers’ staff room, I teach better in the next class. One has more stamina and endurance to learn.

Would you like to know more about your student’s situation at home?

Yes. All teachers do not share this opinion, but I would. If I knew that a student’s situation at home was difficult, I could take it a bit easier with that kid, so I would not yell at him or her because homework have not been done. Instead I could show support. Parents can tell about their home situation to the teacher. I have asked them to do just that. It helps in the learning situation.

Who is responsible for learning?

In the first years of school definitely the teacher is responsible. It is the responsibility of the teacher to make sure they do learn. If they do not, it is the teacher’s responsibility to find out why.

What is the role of fun in learning?

It is the light bulb moment. Today a student told me in math that “now I get it!”. Another student said about a reading assignment that “I got excited after I started even though I first thought that it would not be fun”. When the excitement and joy is intrinsic, then it will take the student a long way. When you see for yourself, what is fun in it and why one needs to learn it.

How can a teacher support them discovering it?

I can make learning fun. I made a game two years ago when we were learning the multiplication tables. We had two bar stools the third graders sat. Then we had this huge Angry Birds –toy. One of the class stated a multiplication problem. The one who responded right more quickly could hold onto the toy. The one, who answered wrongly or was slower, would become the next to state a problem, so they did not return to their place in shame. The winner could choose their opponent. If a student kept on winning for a long period of time they became a king or queen of that multiplication table. This they could play for hours. They asked if they could play this with the vocabulary in English and I said they could. You can make learning fun.

What is the role of persistence?

Making learning fun helps students to understand that learning is fun. In that multiplication game the student wanted to get to that bar stool and that increased their persistence. One student wanted to be on that bar stool so bad, they learned the multiplication table of seven so well s/he was undefeated. In Great Britain persistence is one of the main goals of the school system, because they noticed that it is the student’s character instead of academic degrees that determines success. Determination, persistence, “sisu”. This is what they aspire to. It is a good thing. I totally agree that persistence will get you far. Always there are those students, who go a long way just due to persistence and determination.

What is the role of memory?

It is very big. It is not practiced enough in schools, because it has been deemed as a negative thing. It is true one does not need to remember all the rivers in Ostrobothnia by memory, but that is not the point. The point is that you rehearse your memory. It is about technique. I make this mistake as well. I do not ask them to remember nearly anything besides the multiplication tables. Memory needs practice too.

How do you see the role of digital devices and solutions in learning?

It creates change. And a student counts a hundred math problems during a class and gets continual feedback instead of answering two of my questions. It is insanely effective. A child has to work all the time and the feedback is instantaneous. The devices are not that good though. We have eight iPads and two chargers that are in a large cart I have to drag around the school.

Some have voiced opinions that it is problematic that some schools have a lot of good devices while others have rarely anything, that it is problematic due to equality. Do you agree?

All schools have some kinds of devices. If some kids have the devices all the time, is that really better? No one has proved this. If a school has any sort of devices teachers and students can use, I don’t see a problem in equality. Plus you can always instruct the kids to use their cell phones. They are very handy in finding information.

Once you free up the learning situation, how can you support the students that have problems in directing their own behaviour?

When I give instructions in the morning about what we are doing that day I say to the students that, if you have problems in any of these, stay close to me during that time. The rest that don’t have difficulties spread out around the class or school and find learning environments that best suit them. This leaves me with more time to help those that need help. Or then I see that a student did not understand me or that they are having problems. You know your students. If they do not come to you by themselves, you ask them to. A bigger problem is how to find quiet places or strict structure for students who need them. Some cannot handle it when the structure of the day changes, when a math class is suddenly a music class. Some teachers put the schedule of the day on the blackboard so those students can always check it. And those students, who need quiet to learn, can use quiet rooms in the new schools or use headphones.

Are you worried that some of the kids get left behind in this transition?

Someone gets left behind all the time. Someone has always been left behind for the last one hundred, three hundred years. Why should we be worried about that now? The whole society is filled with people, who got left behind in school. There will never be a system, where no one would get left behind. Always someone is.

How do you see schools chances in succeeding in what is expected of it?

The expectations increase all the time. It is beginning to be too much. It is the responsibility of the school to make sure kids have their dental check-ups, do their homework, a lot of things that used to be the responsibility of home. The requests are endless. At some point we will reach a limit. All the responsibilities of home have been replaced onto the school. We will never succeed.

What would you need to succeed at your job?

That homes took care of the kids, that they would come to school fed, clean and having all the necessary stuff with them. That would be huge. It would be enough for me. If I could make a further request then they would have their reflectors, could swim, the home would check for lice and take care of sores. These things that are not really the responsibility of the school. Homes need so much help in certain areas. Something needs to happen.

What is the most important role and mission of the school?

To show the child the beginning of the path and the direction to go to. To tell the child, how they learn. To tell the child and their parent, where the child is talented. Most parents don’t know this. A teacher has several years to find out what, especially good, things they have noticed about the child. So to show where the path starts from and where it is heading. Basically it is what Ken Robinson talks about, that every child would find their element. Sometimes it is hard to see in kids so young, because it can manifest later on, but if a teacher sees it, then definitely. By the age of ten a child does know when they are at their happiest, whether it be writing, reading or something else. They can tell you pretty quickly, what is the element they like to spend time in.

Thank you!

SUOMEKSI

Miksi lähdit aikanaan muuttamaan asioita luokassasi?

Oma turhautumiseni kärjistyi siihen, että ajattelin joko muuttaa asioita tai vaihtaa alaa. Soitin muutaman puhelun ja tajusin, että tosiaan saan muuttaa asioita. Aloitin muuttamalla oppimisympäristöä ja sen vaikutus oppimistilanteeseen oli ihan valtava. Ajoituskin oli loistava. Oli viitosen kevät, jolloin murrosikä alkoi tulla ja tällöin he saivatkin luokassani itse vaikuttaa oppimisympäristöönsä. Sillä oli ihan mieletön itsetuntoa kohottava vaikutus. Ei tarvinnut enää istua pulpetissa vaan oli rämä johtajan tuoli ja pöytä. Ajoitus oli keskeistä. Sanoisin, että joko pitää lähteä heti alusta tällä vapaammalla systeemillä, tuoda vapaampia elementtejä pikkuhiljaa tai kerralla rysäyttää sen juuri viidennellä tai kuudennella luokalla. Yritin kerran samaa kolmannelle luokalle ja he menivät ihan sekaisin siitä yllättävästä vapaudesta. He olivat aiemmin istuneet tiukasti pulpetissa ja nyt he tanssivat ympäriinsä ja menivät sohvalta pöydille ja takaisin. Olin helisemässä monta viikkoa, kunnes he tottuivat siihen ja rauhoittuivat. Ajoitus on keskeistä.

Minkälaisena näet oppimisympäristön vaikutuksen oppimiselle?

Aivan järkyttävän tärkeä. Sitä ei ole tajuttu, että lapsen oppimisympäristön pitäisi olla kaunis. Päiväkodit onnistuvat pääosin tästä, mutta alakoulut ovat niin rumia. Olemme 500 vuotta istutettu lapset harmaisiin pulpetteihin harmaisiin huoneisiin ja verhot ovat ruskeita. Kerran opetin luokassa, jossa ikkunat olivat niin korkealla, että minä näin ulos, mutta lapset eivät. Saatoin sitten todeta, että tiedättekös, että ulkona on tosi nätti ilma. Kun lapset vie mihin tahansa kauniiseen paikkaan, lapset ihastelevat ja sanovat, että ”ooh, ope kato”. Kaunis ympäristö ei voi maksaa paljoa. Maali maksaa saman verran väristä riippumatta. Vaihtaa vaikka maalin värin tai tuo luokkaan maton, jossa on iloisia värejä. Miksi se ei onnistu kouluissa, kun se onnistuu päiväkodeissa? Sama koskee koulujen pihoja. Osassa on pelkkää betonia. Sotkamossa, kun kävin, on koulu, johon on hankittu kaikki viimeiset hilavitkuttimet, kiipeilyseinät yms. Varmaan 15 erilaista telinettä ja koulu on järven rannalla. Sen vaikutus oppimiseen ja oppilaiden hyvinvointiin on valtava.

Miten oppiminen ja opettaminen on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana?

Sen olisi pitänyt muuttua niin, etten ole enää tiedonlähde ja että huomio keskittyisi oppimiseen eikä opettamiseen. Tämä on se, mikä nyt pitäisi uudessa opetussuunnitelmassa tapahtua. Mutta riippuu ihan hirveästi, missä on töissä. Siellä, missä nyt opetan, huomio menee kurinpitoon ja yleiseen huolehtimiseen, kuten heijastimiin, hammastarkistuksiin yms. suurimmalta osin. Se on korostunut potenssiin 10 viimeisen 10 vuoden aikana. Kolme neljäsosaa eivät osaa uida, vaikka uimahalli on ihan vieressä. Mitä koti jättää tekemättä, se kaatuu kouluille. Se tekee töistä hurjan raskasta, enkä siksi ryhtynyt tähän. On valtava ilo välillä päästä oikeasti opettamaan.

Miten se voi muuttua tämän uuden opsin kanssa?

Kyllähän se rohkaisee siihen, ettei kehtaa vain luennoida 45 minuuttia. Toivon, että se tuo sellaisen häpeän tunteen, ettei noin voi enää tehdä. Yritän aktivoida sitä oppilasta. Esimerkiksi eihän minun pidä päässälaskuja tehdä, vaan oppilas voi tulla eteen ja pitää ne. Samoin englannin sanakokeet. Kysyin, että kuka tulee huomenna pitämään englannin sanakokeet. Oppilaat hämmäistyivät, että hekö saavat ne sanat valita. Siirryin syrjään ihan kokonaan. Mitä oppilaat siellä turhaan istuvat? Se on se pointti, että oppilas oppii olin minä paikalla tai ei. Minä vähän ohjailen. Ongelma on, että osa opettajista edelleen luulee olevansa tiedon lähteitä. Me emme ole tiedonlähde.

Mikä on opettajan rooli?

Personal trainerin kaltainen. Minä tsemppaan. Yritän löytää oppilaista sen, missä he ovat vahvoja ja tehdä heidät tietoiseksi siitä vahvuudesta. Minun tehtävä on ottaa selville, miten oppilas oppii. Tarkkailen oppilaita ja kerron hänelle sen, miten hän oppii. Sitten mun tehtävä on töniä, että jos hän ei ihan jaksaisi niin minun tehtävä on motivoida ja myös katsoa, että hän motivoituu. Se on personal trainerin rooli. Pidän siitä roolista enemmän kuin siitä, että seison edessä ja pajatan 45 minuuttia. Siinä vaan on valtavan iso työ, jos on alueella, jossa oppimista ei arvosteta. Olen ollut alueella, jossa oppilaat ovat hyvin motivoituneita, koska vanhemmat ovat iskostaneet heihin, että se on tärkeää. Siellä työnimi voi olla opettaja. Nyt olen ihan eri maailmassa, jossa pitää sen eteen tehdä ihan eri tavalla töitä, että he motivoituvat tekemään ja että he näkevät, että se olisi tärkeää. Siellä nimike olisi pikemminkin life coach. Yritän sitten motivoida heitä kertomalla, että koskaan ei tiedä, mitä tulee elämässä tarvitsemaan ja mistä tulee itsensä löytämään. Olen kätellyt paavia ja ollut illallisella Etelä-Korean prinsessan kanssa. Kun he neljännellä alkavat valittaa, että ovat huonoja englannissa, sanon, ettei niin voi vielä sanoa, kun sitä on vasta vuosi takana. Sitä ei ole vielä edes aloitettu, että puhutaan asiasta viiden vuoden päästä. He hokevat sitä, että ovat huonoja, todella nopeasti.

Miksi näin käy mielestäsi?

On tullut huonoja numeroita. Kotona on saatettu sanoa, ettei kukaan meidän perheessä tätä osaa. Mutta todennäköisesti ne huonot numerot. Niitä nyt jätetään uudessa opsissa pois ja se on hyvä juttu. Olen aina rakastanut antaa numeroita yli kaiken todistuksia, numeroita ja kokeita, mutta sitten huomasin, miten se vaikuttaa itsetuntoon. Neljännellä vielä hymyiltiin, mutta viidennellä enää ei, kun tajuttiin, että taas se kutonen tulee. Olen verrannut sitä siihen, että jos opettajalla olisi ammattitaitotesti kolmen viikon välein kuten oppilailla on kokeita ja aina tulisi se kuutonen, niin miten kauan jaksaisin yrittää ja mitä se vaikuttaisi mun psyykkeen. Kun kuuntelee ihmisten tarinoita, niin ne puhuvat siitä vielä vanhainkodissa, miten huonoja olivat matikassa. Nyt opettajat ovat huolissaan siitä, että oppilaat eivät yritä senkään vertaa, kun ei ole numeroita. On se sukupolvi, joka tajuaa, että ei tule numeroita eikä tarvitse senkään vertaa, mutta sen jälkeen tulee sukupolvi, joka tajuaa, että ei sitä tehdä numeroiden takia.

Mitä tarkoittaa oppimisen vallankumous?

Sitä, että oppilas oppii omasta halustaan eikä niin, että minä käsken. Vallankumous on siinä, etten minä ohjaa, vaan se lähtee siinä lapsesta. Tarjoan vaihtoehdot, joista hän voi valita sen, mitä häntä kiinnostaa. Esimerkiksi ”tässä on pohjoismaat, mikä sinua kiinnostaa, maisemat, urheilijat, maisemat… Valitse se, mikä sinua kiinnostaa ja lähde siitä”. Se on se vallankumous.

Mitkä näet olevan tämän murrosvaiheen uhat ja mahdollisuudet, kun siirrytään tähän uuteen systeemiin?

Hankaluus on, että pitää ajatella hieman out of the box. On niin helppo tehdä asiat samalla tavalla kuin aina ennenkin. Uhka on se, että kun kaikki ei heti toimi, niin se leimaa uutta systeemiä. Silloin halutaan palata vanhaan. Samaan aikaan kaikki, mikä on pielessä, laitetaan uuden opsin syyksi, oli se sitä tai ei. Tosiasiassa voit ottaa sieltä ihan mitä tahansa tai olla ottamatta yhtään mitään. Sitä on turha syyttää. Mahdollisuudet ovat ihan rajattomat. Voit ottaa koko homman, muuttaa oppimisympäristön, sisällöt, arvioinnin, opettajan roolin, kaiken, jos haluat. Se, mitä tarvittaisiin, olisi jokin paikka, josta voisi helposti käydä katsomassa, mitä muut opettajat ovat tehneet, voisi käydä valitsemassa esimerkiksi nelosen yhteiskuntaoppi ja sen alla olisi ideoita. Facebookissa on alakoulun aarreaitta, mutta tarvittaisiin joku paikka, josta voisi ideoita hakea, ettei jokaisen opettajan tarvitse keksiä pyörää uudestaan.

Onko uudessa opsissa opettajalla suuremmat mahdollisuudet valita sisältöjä?

Sanoisin, että ne ovat varmaan olleet siellä aikaisemminkin, mutta aika on nyt kypsä, että ihmiset tajuavat sen paremmin ja opsissa se on korostuneemmin sanottu. Nyt ne opettajat, jotka ovat siitä kiinnostuneita, tarttuvat siihen.

Mitä mahdollisuuksia yksilöllistämiseen on, kun on se 20-30 oppilasta luokassa?

Olen sanonutkin, että jos sulla on 23 tai enemmän niin unohda koko juttu. Ei kukaan ihmeisiin pysty. Jos on iso luokka, silloin se menee edessä luennointiin ja sillä sipuli. Voit yrittää, mutta mahdottomuuksia ei voi vaatia itseltäkään. Mutta esimerkiksi tasa-arvoraha johtaa siihen, että mulla on 18 oppilasta ja neljä jakotuntia. Mulla on yhdeksän oppilaan tunteja useampia viikossa. Jos siinä ei pysty yksilöllistämään niin sitten pitää katsoa peiliin.

Voiko kaikki oppia?

Voi. 95% voivat oppia. Sitten on ne loput, jolloin puhutaan oppimishäiriöstä, jolloin löytyy sitten muita ratkaisuja. Suurimmalla osalla pitää vain löytää se tapa, millä oppii. Ja se on alaluokilla minun, opettajan, vastuulla. Joskus se muutos voi olla pienikin, esimerkiksi kokeen jakamista osiin tai pitämistä suullisena ja se muutos voi olla valtava. Viitosen oppilas voi alkaa saada ysejä ja kymppejä. Se on se järkyttävä asia tässä. Kyse on vain tässäkin esimerkissä siitä, että poistin koe-nimityksen ja jaoin sen pariin osaan. Hän on vain pelännyt sitä koetta niin paljon. 

Mikä merkitys tunteilla on oppimisessa?

Ihan järkyttävän iso. Jos on ollut huono aamu kotona, perheessä on ongelmia, jos on lastensuojelulapsi, onko lapsi saanut ruokaa, onko vanhemmat kotona humalassa. Se on se vireystila, millä tulet kouluun, oletko ylipäätään valmis oppimaan. Kyllä sen aamulla näkee, että jos joku haukottelee valtavasti, että tuo ei tänään opi mitään. Tai jos on nälkä, ettei ole syönyt aamulla mitään. Samoin itsellä, jos opettajanhuoneessa on ollut joku tosi hyvä juttu niin sä opetat seuraavalla tunnilla paremmin. Kestää paremmin ja jaksaa opiskella sinnikkäämmin.

Kuulisitko mieluusti enemmän lasten kotitilanteesta?

Kuulisin. Kaikki opettajat tätä mielipidettä eivät jaa, mutta kuulisin. Jos tietää, että oppilaalla on kotona vaikeaa, niin voi itse ottaa sen oppilaan kanssa vähän hellemmin, ettei juuri hänelle ala huutaa siitä, että läksyt on tekemättä vaan sen sijaan voi osoittaa tukea päivän aikana. Vanhemmat voivat kertoa opettajalle kotitilanteesta. Olen sanonut heille siitä, että kertokaa. Se auttaa heti siinä oppimistilanteessa.

Kenellä on vastuu oppimisesta?

Ehdottomasti alakoulussa opettajalla. Sinä vastaat siitä, että he oppivat. Jos he eivät opi, on sinun tehtävä selvittää, miksi he eivät opi.

Mikä on hauskuuden rooli oppimisessa?

Se on se, kun lamppu syttyy. Tänäänkin yksi oppilas sanoi matikassa, että ”nyt mä tajuun!” Toinen oppilas totesi lukutehtävästä, että ”mä jotenkin innostuin, kun rupesin, vaikka aluksi ajattelin, että se olisi ikävää”. Kun se tulee itsestä se innostuminen niin sillä päästään pitkälle. Kun itse tajuat, että mikä tässä on kivaa ja miksi tämä pitää oppia.

Miten voit opettajana tukea tätä?

Voin opettajana tehdä oppimisesta hauskaa. Kertotaulusta tein sellaisen pelin kaksi vuotta sitten, että meillä on kaksi baarijakkaraa, jossa kolmosluokkalaiset istuivat. Sitten meillä on järkyttävä Angry Birds –lelu. Joku yleisöstä kysyy kertotaulun. Se, joka vastaa nopeammin oikein, saa pitää lelun. Se, joka vastaa väärin, siitä tulee kysyjä, eli se ei palaa nolona paikalleen. Voittaja saa valita vastustajan. Kun on pitkä voittoputki, on sen aiheen kuningas tai kuningatar. Tätä he pelaisivat tuntikausia. Kysyivät, voiko pelata englannin sanoilla ja sanoin, että voi. Oppimisesta voi tehdä hauskaa.

Miten sinnikkyyden merkitys?

Hauskuus on se, jolla saat oppilaan tajuamaan, että oppiminen on hauskaa. Siinä kertotaulupelissä oppilas haluaa päästä sinne jakkaralle ja se tuo sen sinnikkyyden. Yksi oppilas halusi niin paljon päästä sinne jakkaralle, että hän opetteli seitsemän kertotaulun niin, ettei kukaan voittanut häntä. Briteissähän sinnikyys on brittikoulun kärkihanke, koska he olivat huomanneet, että luonteenpiirteet määrittää menestyksen, ei akateemiset tutkinnot. Päämäärätietoisuus, sisu, peräänantamattomuus. He satsaavat siihen. Se on hieno juttu. Olen ihan samaa mieltä, että sinnikkyydellä pääsee pitkälle. Aina on niitä oppilaita, jotka pääsevät pitkälle sinnikkyydellä.

Mikä on muistin rooli?

Hirveän iso rooli. Sitä harjoitetaan todella vähän kouluissa, koska se on julistettu jotenkin negatiiviseksi asiaksi. On totta, ettei tarvitse muistaa Pohjanmaan jokia ulkoa, mutta se ei olekaan se tarkoitus vaan se, että harjoitat sitä muistia. Se on tekniikkalaji. Itsekin teen saman virheen, en paljoa pyydä ulkoa osaamaan kertotaulujen lisäksi. Muistiakin pitäisi harjoittaa.

Minkälaisena näet digitaalisuuden oppimisessa?

Se tuo vaihtelua. Ja esimerkiksi matikan tunnilla oppilas laskee tunnissa sata tehtävää ja saa koko ajan palautetta sen sijaan, että hän vastaa tunnissa kaksi kertaa minulle. Se on ihan törkeän tehokasta. Lapsi joutuu koko ajan tekemän hommia ja saa välitöntä palautetta. Laitteet ovat vähän onnettomat. Meillä on esimerkiksi kahdeksan ipadia ja kaksi laturia tai läppärit, jotka ovat isossa kärryssä, jota saa raahata koulun läpi.

Osa on kirjoitellut digitaalisuudesta, että koulujen erilaiset laitteet tuovat tasa-arvon suhteen ongelmia, että ne eriarvoistavat, kun osalla ei ole laitteita ja osalla on. Onko niin?

Joka koulussa on jonkinlaiset laitteet. Jos toisilla on koko ajan laitteet, onko se oikeasti paremmin se asia. Kukaan ei ole sitä todistanut. Jos ylipäätään on laitteet, jota voi käyttää, niin mielestäni ei voi puhua tasa-arvon ongelmasta. Lisäksi lasten kännyköitä voi käyttää. Ne ovat tosi käteviä tiedon hakemisessa.

Kun oppimisympäristö vapautuu, miten voidaan tukea niitä oppilaita, joilla on vaikeuksia esimerkiksi oman toiminnan ohjaamisessa, etteivät he putoa kyydistä?

Kun annan aamulla ohjeet, mitä päivän aikana tehdään ja kerron oppilaille, että jos jokin näistä tuottaa vaikeuksia, niin jää silloin tähän lähelle. Loput, joilla ei vaikeuksia ole, hajaantuvat itselleen sopiviin oppimispaikkoihin, jolloin minulle jää paremmin aikaa auttaa niitä, jotka kokevat sen asian vaikeaksi. Tai sitten itse näen, tai tiedän, että jollain oppilaalla on tässä vaikeuksia ja pyydän häntä jäämään lähelleni tekemään hommia. Kyllä sinä omat oppilaasi luokassa tunnet. Jos ne eivät itse tajua tulla niin sitten pyydät ne siihen. Suurempi ongelma on ne, jotka kaipaavat hiljaisuutta ja struktuuria. Osa eivät selviä struktuurin vaihdoksista, jos esimerkiksi matikan tunti vaihtuukin musiikiksi. Osa opettajista laittaa tällöin ohjelman taululle, jolloin jos on poikkeava ohjelma, niin se lukee jossain josta oppilaat voivat sen tarkistaa. Ja hiljaisuutta vaativat oppilaat. Uusissa kouluissa on hiljaisia luokkia tai sitten voi käyttää esimerkiksi kuulokkeita.

Oletko huolissasi, että osa oppilaista tippuu tässä murrosvaiheessa?

Koko ajan joku tippuu. Sata, kolmesataa vuotta, joku on tippunut. Miksi siitä nyt pitäisi olla huolissaan? Koko yhteiskunta on täynnä tippuneita. Eikä sellaista systeemiä tulekaan, missä kukaan ei tippuisi. Aina tippuu joku.

Minkälaisena näet koulun mahdollisuuden onnistua siinä, mitä siltä vaaditaan?

Koko ajan vaaditaan enemmän. Nyt kaadetaan liikaa koululle. Tulee koulun asiaksi huolehtia hammastarkistuksista, läksyjen tekemisestä, monista asioista, jotka aiemmin olivat kotien vastuulla. Pyynnöt ovat loputtomia. Jossain vaiheessa tulee rajat vastaan. Kaikki kodin asiat on kaadettu kouluille. Emme tule onnistumaan ikinä.

Mitä tarvitsisit, että onnistuisit työssäsi?

Että kodit hoitaisivat kodin homman, että lapsi tulisi kouluun ruokittuna, puhtaana, siistinä, tavarat mukana. Se on jo ihan jäätävän paljon. Se riittää minulle. Jos vielä saisi pyytää niin heijastimet mukaan, uimataito, täit ja haavat hoidettaisiin kotona. Nämä, mitkä eivät kuulu kouluille. Kodit tarvitsevat tietyillä alueilla paljon apua. Jotain tarvitsee tapahtua.

Mikä on koulun tärkein rooli ja tehtävä?

Näyttää sille lapselle se polun alku, mihin suuntaan pitää lähteä. Kertoa lapselle, miten kyseinen lapsi oppii ylipäätään. Kertoa lapselle ja vanhemmille, että missä lapsi on taitava. Useimmiten vanhemmat eivät tiedä tätä. Luokanopettajalla on useita vuosia selvittää, että mitä kaikkea, erityisesti hyvää, olet huomioinut lapsesta. Eli näyttää lapselle se polun pää ja minne päin se on menossa. Kiteytettynä se, mistä Ken Robinson puhuu, että jokainen lapsi löytäisi sen elementtinsä. Se ei välttämättä näy noin pienellä, koska se voi tulla myöhemminkin, mutta jos sen näet, niin ehdottomasti. Kymmenenvuotiaana lapsi kuitenkin jo tietää, missä hän on onnellisimmillaan. Onko se kirjoittaminen, lukeminen vai jotain muuta. Kyllä hän aika nopeasti pystyy sanomaan, mikä on se elementti, jossa hän viihtyy.

Kiitos sinulle!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s